Avotuliruokailua Aulangon ulkoilumajan uudessa kodassa

Maaliskuisena lauantaina pakkasimme ystävän kanssa kimpsut ja kampsut suunnistaaksemme Hämeenlinnan Aulangonjärven edustalle tulia pitämään. Parkkipaikan viereisen linja-autopysäkin ja Aulangon perinteikkään ulkoilumajan välissä sijaitseva kota on vastikään uusittu kokonaan ja entistä tilavampana ja käytännöllisempänä se nyt odottaa vierailijoita. Suunnittelimme illallistamisen muutamilla etukäteisviesteillä – johtoajatus oli, että mahdollisimman montaa ruuanlaittotapaa testataan avotulella ja touhusta pyritään selviytymään rennolla otteella ilman turhia kiristelyjä.

Hämeenlinnan Aulangon ulkoilumajan kota on uusittu kokonaan ja tulisija on kookas ja käytännöllinen. Kuva: Outi Vinkki

Aulangon ulkoilumajan kodan tulisijan korkeus on työskentelyyn juuri sopiva. Grillialustassa riittää tilaa ja leveyttä, joten samaan aikaan kodassa mahtuu useampikin kokki omia ruokiaan laittamaan. Korkeampi taso on turvallisempi myös lapsivieraiden kannalta – tätä huomasin ajatella, kun illan mittaan yksi nuori perhe kävi paikan päällä makkaroita paistamassa ja heillä oli pieni retkeilijä muassaan.

Kokkiystäväni piti huolen siitä, että kahvipannu kuumeni säännöllisesti.

Ruokaa pannulla, kattilassa, halsterissa ja kivellä

Aluksi ystäväni keitteli kahvit. Minä kaivoin meille kylmät limpparit samalla kun levittelin ja järjestelin ruuanlaittoon tarvittavaa välineistöä grillitason tuntumaan. Perunat tulisi laittaa ensin kiehumaan. Sen jälkeen ei oikeastaan olisi kiire. Olimme valmistamassa ruokaa itsellemme ja meillä molemmilla oli koko ilta aikaa.

Perunoiden keittäminen on joutuisaa, kun niiden kuorimisen on hoitanut etukäteen. Aulangon ulkoilumajalle pääsee kaupungin linja-autolla, kuten kuvasta näkee.

Perunoiden kiehuessa valmistusvuorossa oli kesäkurpitsatrifolati. Oliiviöljyssä kuumennetaan yrtit ja mausteet ja seokseen lisätään paloiteltu kesäkurpitsa. Trifolati on ihanteellinen tarjoiltavaksi perunamuussin kanssa. Trifolatia voi tehdä myös herkkutateista! Tämä italialainen öljyssä paistamisen tapa tuo maut hienosti esiin: sipulit, valkosipulin ja yrtit. Persiljan ja muiden kaupasta saatavien raaka-aineiden lisäksi sekaan voi lisäillä itse keräämiään villiyrttejä. Vuohenputki, siankärsämö ja iisoppi käyvät hyvin, miksei mäkimeirami ja ruohosipuli tai vaikka suolaheinäkin.

Pannulla paistaminen on nuotioruokailun kulmakiviä. Oliiviöljy tuo sipulien maut hyvin esiin. Kuva: Sanni Hallanvaara

Muikkuja ystäväni valmisti kahdella tapaa: sinällään halstraten ja jauhotettuna voissa paistaen. Voissa paistetut ovat toki parempia, mutta halstraamalla saa pienet kalat kypsäksi vaivattomasti ja ilman lisättyä rasvaa. Kala on todellista retkiruokaa, vaikka raaka-aineen olisi hakenut supermarketin kalatiskiltä!

Perunamuussi kesäkurpitsatrifolatin kanssa soveltuu sekä alku- että pääruuaksi. Tällä kertaa pääruokana oli muikkuja.

Luottoratkaisuksi nuotiolla onnistuvasta jälkiruuasta mukaan on retkiemännälle tarttunut kuutamokiisselin ainekset. Olga-mummun kuutamokiisselin menestys tuntuu olevan taattu kaikkialla. Aulangon ulkoilumajan kodalla testasimme tätä jälkiruokaa pensasmustikoiden kera ja sekä kermavaahdolla että ilman. Molemmat olivat toimivia herkkuja.

Olga-mummun kuutamokiisseli kermavaahdolla vie kielen mennessään.

Ulkoilumajan kota tuo tilaa ja tunnelmaa

Aulangon uusi kota sopii erittäin hyvin vaativaan illallistamiseen. Kolmen lajin herkuttelun päälle retkiemäntä paistoi perunamuusin lopusta maittavia rieskoja. Niitä nauttiessamme aloimme kokkiystäväni kanssa pohdiskella kokemuksemme opetuksia. Neljän tunnin aikana kodassa kävi kaksi seuruetta omia eväitään syömässä ja ei puhettakaan, ettemme olisi kaikki mahtuneet samassa tilassa ruokaa laittamaan. Seuraavalla kerralla muistamme ottaa lamput ja lyhdyt mukaan! Pieni apupöytä ei olisi pahitteeksi, jos tulisija sattuisi olemaan koko kapasiteetiltaan jo käytössä. Rauhallisena keväisenä lauantaina kattiloillemme jäi hyvin laskutilaa tulien väliinkin.

Outi Vinkki valmistaa trifolatia pannulla. Kodan tiivis tunnelma on imaissut kaikki illan värit. Kuva: Sanni Hallanvaara

Illan menu oli täyttävä, sanoisin suorastaan äijämäinen ilman lihan lihaa. Tarjoilun tukevuutta olisi voinut vielä vahvistaa jättämällä illanistujille lähituottajien juustotarjottimen ja virvokkeita – tällainen tuli mieleeni alkaessamme kokkiystäväni kanssa purkaa kenttäkeittiötä ja pakata laatikoita. Ruokaretkestä jäi hyvä mieli ja kylläinen olo.

Hämyisä tunnelma rauhoittaa hermoja, maukas ruoka hellii vatsaa. Perunarieskat kypsyvät paistokivellä tasaisesti. Kuva: Sanni Hallanvaara