Viimeinen sika

Kaukaisen Kainuun korpimetsissä, itärajan hämärissä, havaitaan jotain ennenkuulumatonta: alkuperäinen suomalainen sikarotu ei olekaan kadonnut. Se on vain piileskellyt meiltä – aivan kuten monet muutkin asiat, joita emme ole uskaltaneet kohdata. Luonto ei kysele poliittisten käänteiden perään, eikä sika varsinkaan. Se tallustaa peltojen reunoilla, ylittää rajan mennen tullen ja sotkee ihmisyhteisöjen järjestystä juuri sopivasti. Löytö käynnistää sika-jupakan ja vastakkain ovat luonnonsuojelu ja kansallismielisyys, suuret ikäluokat ja jälkipolvet, metsähehtaarit ja menetetyt muistot – eikä kukaan oikein tiedä, kenellä on oikeus olla oikeassa.

Viimeinen sika on moniulotteinen kertomus katoavista maailmoista, ylisukupolvisista varjoista ja toisin katsomisen mahdollisuudesta. Se liikkuu vaivattomasti realismista mielikuvituksellisiin ulottuvuuksiin luoden kuvia suomalaisuudesta, perheyhteyksistä ja arjen näkymättömästä perinnöstä. Tarina ei tarjoa valmiita vastauksia, mutta kutsuu pysähtymään kysymysten äärelle: Mitä me kannamme mukanamme ja mitä me lopulta jätämme tänne?